Omat kynteni ovat toivottomassa kunnossa, ei siis toivoakaan kunnollisista pikkujoulukynsipostauksista.
Sen sijaan aion laittaa esille videon, joka huvitti minua suuresti, onhan tämän hetkinen lempilimpsani Fanta Brazil:
Olkaa hyvä, tässä siis fanta kynnet
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Vaakunapitsiä
Loma alkaa olla lopuillaan, mutta ehdin silti nauttimaan vielä tovin lomakynsistäni, jotka tekaisin vasta tässä loman loppumetreillä - ensin piti hoitaa siivoukset yms., jotka pahiten vahingoittaisivat kynsiä pois alta.
Ensiksi raaputtelin= viilasin pois loput, mitä oli jäljellä onnettomasti päättyneestä rakennekynsikokeilustani. Sitten mietin, mitä haluaisin ja päädyin siihen, mistä tämä kaikki alkoi. Muistutuksena kerrattakoon, että näin eräällä työpaikallamme vierailleella henkilöllä rakennekynnet, joissa oli sinisävyinen vaakunalakkaus, saumassa kristalleja ja vaaleamman kärkiosan koristeena pitsikukkaset. Silloin minäkin päätin hankkia kynsikoristeita ja tässä sitä ollaan ;-)
Itselleni valitsin tällä kertaa punasäyisen yhdistelmän. Kynsipedin osalle laitoin Oriflamen visions sarjan erittäin voimakkaasti kiiltävää vaalean persikan sävyistä "tahitian" sävyä. Tummemman puolen lakkasin vanhalla Oriflamen "burnt heather" sävyllä, joka on punertavan ruskea. Saumakohdan viimeistelin halkaisemalla noin senttiä leveä kynsipitsin kahtia ja laittamalla tuota kapeampaa saumakohdan päälle. Kun pitsi oli identtistä, voi molemmat puolikkaat käyttää ja kymmeneen kynteen meni noin 1½ 7cm pituista nauhaa.
Tästä kuvasta näkee noita värejä parhaiten, vaikka pitsi onkin suttuisen näköinen - ei pitäisi itse yrittää ottaa kuvia , ainakaan vapaalla kädellä.
Tässä sitten hivenen tarkempaa otosta tuosta pitsistä, ei sekään mikään huippu ole, mutta en jaksanut nyt kaivella kameran minijalkaa esiin ja käyttää kuvankäsittelyä.
Ovat olleet käytössä jo muutaman päivän eli pientä fiksausta varmaan tarvisi tehdä tuohon punaiseen osaan (tiedän, suutarin lapsella ei ole kenkiä - eli lakka on liian vanhaa ja kuivuu huonosti eikä siksi kestä pitkäaikaisessa käytössä), mutta kuvista näkee suuntaa. Olen varsin tyytyväinen aikaansaannoksiini, varsinkin kun jopa mieheni huomasi nämä ja kehui kivannäköisiksi!
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Ensimmäiseni
Olen jo pitkään valitellut sitä, että työni tuhoaa kynteni - ne eivät kestä jatkuvia käsiin laitettavia aineita& pesua ja painavien "lastien" repimistä/siirtämistä, jota joudun jatkuvasti työssäni tekemään. Sen verran olen teiniajoista viisastunut, etten haluaisi mitään viisi senttisiä kotkankynsiä, mutta sen verran pitkät, että voisi naiselliseksi sanoa.
Nyt sitten kesähelteillä sain kuningasajatuksen ja päätin hankkia elämäni ensimmäiset rakennekynnet. Seuraava teksti olkoon opiksi ja opetukseksi kaikille niille, jotka kuvittelevat osaavansa ja hallitsevansa kaiken.
Kaukoviisaasti aloitin lueskelemalla netistä erilaisista rakennekynsistä, niihin tarvittavista tarvikkeista, tekemisestä, kestosta ja ennen kaikkea hinnoista. Siis sekä siitä, mitä maksaa teettää rakennekynnet, että mitä maksavat aineet niiden kotona tekemiseen.
Mitä tapahtuu kun nuukaileva tee-se-itse ihminen päättää vihdoin ja viimein hankkia rakennekynnet? No tietenkin tämä DIY-persoona tilaa nettikaupasta paketin, jonka avulla ne voi tehdä ne itse! Eihän siihen mitään kallista käyntiä kynsiteknikolla tarvita - hyvät ohjeet netistä, aineet maailmalta ja menoksi!
En halunnut uv-kovetteista geeliä, koska en halunnut ostaa uv-uunia ja jauhemaisen akryylin kanssa läträäminen tuntui ensikertalaisesta liian vaikealta, joten päädyin Dependin pakettiin, jossa on geeli ja sille suhkutettava koveteaktivaattori. Ostin sen mielestäni ihan edulliseen hintaan top-kosmetiikasta, sillä samaan pakettiin kuului myös 48 kpl kynsitippejä, appelsiinipuutikku, kynsiliima ja kaksi viilaa erilaisin pinnoin. Ja haluan tosiaan korostaa tässä, että aineissa ei ollut mitään vikaa, vaan vika oli minussa.
Tein nimittäin kaikki aloittelevan kynsientekijän virheet yksiin ja samoihin kynsiin. Lukekaa ja ottaakaa opiksi, miten ei kannata tehdä.
Asia 1: Kun paketissa lukee, että vanha kynsilakka poistetaan ASETONITTOMALLA kynsilakan poistoaineella, se todella tarkoittaa sitä. Asia on syytä tarkistaa kynsilakanpoistoainepullosta ennen lakan poistoa eikä sen jälkeen!
Asia 2: Jos aiot käyttää tippejä, tarkista mitta ensin ja lyhennä valmiiksi ja ennen kaikkea OHENNA tippiä kynnelle saumautuvasta osasta niin paljon, ettei siihen jää rajaa ja lisäksi valitse oikean kokoinen tippi - liian leveä näyttää rumalta eikä kiinnity kunnolla!
Asia 3: Malta odottaa aineiden kuivumista, jos ohjeissa käsketään odottaa
Asia 4: Muista ohentaa myös kynnentyveen tuleva geeliosuus siistiksi
Asia5: Jos paketissa ei lue, että voit laittaa värilakkaa kynnelle, harkitse kaksi kertaa kannattaako laittaa sitä
Asia 6: Jos et ole tottunut siihen, että kynnelläsi on koko ajan jotain, tipit tuntuvat "ylimääräisiltä" 1-2 vrk, ennen kuin kynsi tottuu niiden painoon.
Asia 7: kannattaa pyytää kaveri mukaan tällaiseen puuhaan - toisista käsistä on apua ja sitten voitte yhdessä joko juhlia onnistunutta lopputulosta tai itkeä epäonnistumista
Sitten meriselitykset siihen, mitä tein ja miten näin pääsi käymään. Eli käytin vanhan lakan poistamiseen asetonipitoista kynsilakanpoistoainetta, mutta en ole varma oliko se yksistään syynä tiettyyn sameuteen. Osasyynä voi olla se, että puhdistin kynnet myös desinfiointiaineella, koska netin ohjeissa kehotetaan tekemään niin, purkin ohjeissa ei siitä ollut mainintaa. Tippejä ei ollut alunperin tarkoitus käyttää lainkaan, koska halusin vain "vahvistusta" omille kynsilleni, mutta koska yksi kynsistäni oli murtunut pahasti, ajattelin tipin suojaavan sitä ja lisäsin yhden sellaisen "pakettiin". Lyhensin tippiä reilusti, mutta en kuitenkaan tarpeeksi, joten jouduin viilaamaan sitä kynteen kiinnitettynä paljon (mikä ei tuntunut kivalta). Ohensinkin tippiä, mutta en läheskään riittävästi, joten sen istutuskohtaan jäi erittäin rumannäköinen sauma (onneksi tästä ei ole kuvia). Lisäksi valitsin numeron liian leveän tipin eli se näytti keinotekoiselta ja se ei kiinnittynyt kunnolla ja sen kaventaminen kiinnityksen jälkeen oli lähes mahdotonta.
Liian hätäinen ei saa olla, eikä myöskään liian hunsa - tietty nuukuus aineiden käytössä takaa paremman lopputuloksen. Liian paksu kerros geeliä ei kuivu tasaisesti ja liikaa aktivaattoria saa geelin lohkeilemaan. Nämäkin tuli kokeiltua ihan käytännössä. Ja kuten jo todettu, paketissa suositellaan käyttämään 2-3 kerrosta geeliä ja yhtä monta suihkausta aktivaattoria (kerroksittain tietenkin) ja jokaisen kerroksen tulisi antaa kuivua kunnolla ennen seuraavan levitystä. Geeliä ei myöskään kannata kasata klontiksi lähelle kynsinauhaa, sillä silloin tyvipään raja tulee näkyviin päivässä ja kynnet näyttävät kaikkea muuta kuin siisteiltä. Tuo kynsinauhan puoleinen rajakin kannattaa siistiä ja ohentaa, jos vain mahdollista.
Kynsitippi on olemattomasta painostaan huolimatta sellainen asia, että ainakin minä tunsin sen olemassaolon lähes kaksi vuorokautta sen liimaamisen jälkeen. Sitten siihen yht'äkkiä tottui ja oli kuin se olisi ollut aina siinä. Tämä lienee yksilöllistä, kuten myös se, miten kauan nuo tipit kynsillä pysyvät. Ensimmäinen kaikin tavoin pieleen mennyt harjoitelmani pysyi kynnellä reilun viikon, toisen laitoin melkein päivälleen viikko ensimmäisen jälkeen ja nyt seurataan tilannetta. Virheistä on opittu, tippisauma ei ole enää ollenkaan niin näkyvä, se näkyy vähän, mutta ei enää häiritsevästi. Kolmannen tipin osaan varmaan jo laittaa niin, ettei sauma näy lainkaan. Tipin kokokin on nyt oikea ja lopputulos luonnollisempi.
Toisen tipin jouduin laittamaan, koska geelauskaan ei pysy tyhjän päällä. Vasen peukalonkynteni oli niin pahasti sälöillä ja liuskoittunut, että lohkesi ja vääntyi kipeästi geelauksesta huolimatta ja siksi askartelin sitä suojaamaan tipin. Ensimmäisen tipin irrottua totesin, että viikkokin tekee ihmeitä, tipin alla ollut kynsi oli kasvanut hyvin, eikä ole ainakaan vielä osoittanut merkkejä lohkeamisesta. Sauman kohdalla jälki ei ole kovin kaunista, sillä en halunnut ohentaa omaa kynttäni enkä saanut viilattua saumakohdan geelausta ihan tasaiseksi tipin irrottua - jälleen kerran onneksi ei ole kuvia!
Ja sitten se viimeinen virheeni, jossa summautuvat kaikki edelliset. Vetäisin nimittäin juhlia varten kuivuneen geelauksen päälle punaisen lakan. Viikon päästä tipin irrottua ajattelin, että vaihdan ranskalaiseen manikyyriin ja aloitin työn tuosta kynnestä, josta tippi irtosi. Koska en saanut lohkeamareunaa siistittyä niin kauniiksi kuin olisin halunnut, aloin - onneksi - epäröidä. Poistin värilakan kahdesta muustakin kynnestä ja tein inhan huomion. Toisen geelaus oli ihan siisti ja siinä olisi voinut käyttää ranskalaista, mutta toisen pinta oli krakkeloitunut/halkeillut ja punainen väri päässyt halkeamista geelin sisään. Eli saadakseni siistin ranskalaisen maniykkrin minun olisi pitänyt viilata geelaus pois ja tehdä uusi. Se oli työ, johon en halunnut ryhtyä, joten pitäydyin pysymään punakyntisenä siihen asti kunnes värjäytynyt geeli kasvaa pois kynsiltä (siis 4-6 viikkoa).
Kun tarkastelin kaikki muutkin kynnet (ilman lakan poistoa), oli tulos fifty-fifty. Puolet oli onnistuneita, toisessa puolessa tipin irtoamisen ja muiden virheiden aiheuttaman jäljet näkyvät, kun tarkasti osaa katsoa. Ja nuo virheet peittyvät paremmin värilliseen lakaan kuin värittömään eli vielä yksi hyvä syy pysyä punakyntisenä. Sen olen jo ehtinyt huomaamaan, että lakka pysyy huomattavasti paremmin geelatuilla kynsillä ja ne kestävät ihan oikeasti huomattavasti paremmin kuin normaalit kynnet ilman geelausta. Jatkamme siis harjoituksia...kyllä se siitä vielä joskus!
Nyt sitten kesähelteillä sain kuningasajatuksen ja päätin hankkia elämäni ensimmäiset rakennekynnet. Seuraava teksti olkoon opiksi ja opetukseksi kaikille niille, jotka kuvittelevat osaavansa ja hallitsevansa kaiken.
Kaukoviisaasti aloitin lueskelemalla netistä erilaisista rakennekynsistä, niihin tarvittavista tarvikkeista, tekemisestä, kestosta ja ennen kaikkea hinnoista. Siis sekä siitä, mitä maksaa teettää rakennekynnet, että mitä maksavat aineet niiden kotona tekemiseen.
Mitä tapahtuu kun nuukaileva tee-se-itse ihminen päättää vihdoin ja viimein hankkia rakennekynnet? No tietenkin tämä DIY-persoona tilaa nettikaupasta paketin, jonka avulla ne voi tehdä ne itse! Eihän siihen mitään kallista käyntiä kynsiteknikolla tarvita - hyvät ohjeet netistä, aineet maailmalta ja menoksi!
En halunnut uv-kovetteista geeliä, koska en halunnut ostaa uv-uunia ja jauhemaisen akryylin kanssa läträäminen tuntui ensikertalaisesta liian vaikealta, joten päädyin Dependin pakettiin, jossa on geeli ja sille suhkutettava koveteaktivaattori. Ostin sen mielestäni ihan edulliseen hintaan top-kosmetiikasta, sillä samaan pakettiin kuului myös 48 kpl kynsitippejä, appelsiinipuutikku, kynsiliima ja kaksi viilaa erilaisin pinnoin. Ja haluan tosiaan korostaa tässä, että aineissa ei ollut mitään vikaa, vaan vika oli minussa.
Tein nimittäin kaikki aloittelevan kynsientekijän virheet yksiin ja samoihin kynsiin. Lukekaa ja ottaakaa opiksi, miten ei kannata tehdä.
Asia 1: Kun paketissa lukee, että vanha kynsilakka poistetaan ASETONITTOMALLA kynsilakan poistoaineella, se todella tarkoittaa sitä. Asia on syytä tarkistaa kynsilakanpoistoainepullosta ennen lakan poistoa eikä sen jälkeen!
Asia 2: Jos aiot käyttää tippejä, tarkista mitta ensin ja lyhennä valmiiksi ja ennen kaikkea OHENNA tippiä kynnelle saumautuvasta osasta niin paljon, ettei siihen jää rajaa ja lisäksi valitse oikean kokoinen tippi - liian leveä näyttää rumalta eikä kiinnity kunnolla!
Asia 3: Malta odottaa aineiden kuivumista, jos ohjeissa käsketään odottaa
Asia 4: Muista ohentaa myös kynnentyveen tuleva geeliosuus siistiksi
Asia5: Jos paketissa ei lue, että voit laittaa värilakkaa kynnelle, harkitse kaksi kertaa kannattaako laittaa sitä
Asia 6: Jos et ole tottunut siihen, että kynnelläsi on koko ajan jotain, tipit tuntuvat "ylimääräisiltä" 1-2 vrk, ennen kuin kynsi tottuu niiden painoon.
Asia 7: kannattaa pyytää kaveri mukaan tällaiseen puuhaan - toisista käsistä on apua ja sitten voitte yhdessä joko juhlia onnistunutta lopputulosta tai itkeä epäonnistumista
Sitten meriselitykset siihen, mitä tein ja miten näin pääsi käymään. Eli käytin vanhan lakan poistamiseen asetonipitoista kynsilakanpoistoainetta, mutta en ole varma oliko se yksistään syynä tiettyyn sameuteen. Osasyynä voi olla se, että puhdistin kynnet myös desinfiointiaineella, koska netin ohjeissa kehotetaan tekemään niin, purkin ohjeissa ei siitä ollut mainintaa. Tippejä ei ollut alunperin tarkoitus käyttää lainkaan, koska halusin vain "vahvistusta" omille kynsilleni, mutta koska yksi kynsistäni oli murtunut pahasti, ajattelin tipin suojaavan sitä ja lisäsin yhden sellaisen "pakettiin". Lyhensin tippiä reilusti, mutta en kuitenkaan tarpeeksi, joten jouduin viilaamaan sitä kynteen kiinnitettynä paljon (mikä ei tuntunut kivalta). Ohensinkin tippiä, mutta en läheskään riittävästi, joten sen istutuskohtaan jäi erittäin rumannäköinen sauma (onneksi tästä ei ole kuvia). Lisäksi valitsin numeron liian leveän tipin eli se näytti keinotekoiselta ja se ei kiinnittynyt kunnolla ja sen kaventaminen kiinnityksen jälkeen oli lähes mahdotonta.
Liian hätäinen ei saa olla, eikä myöskään liian hunsa - tietty nuukuus aineiden käytössä takaa paremman lopputuloksen. Liian paksu kerros geeliä ei kuivu tasaisesti ja liikaa aktivaattoria saa geelin lohkeilemaan. Nämäkin tuli kokeiltua ihan käytännössä. Ja kuten jo todettu, paketissa suositellaan käyttämään 2-3 kerrosta geeliä ja yhtä monta suihkausta aktivaattoria (kerroksittain tietenkin) ja jokaisen kerroksen tulisi antaa kuivua kunnolla ennen seuraavan levitystä. Geeliä ei myöskään kannata kasata klontiksi lähelle kynsinauhaa, sillä silloin tyvipään raja tulee näkyviin päivässä ja kynnet näyttävät kaikkea muuta kuin siisteiltä. Tuo kynsinauhan puoleinen rajakin kannattaa siistiä ja ohentaa, jos vain mahdollista.
Kynsitippi on olemattomasta painostaan huolimatta sellainen asia, että ainakin minä tunsin sen olemassaolon lähes kaksi vuorokautta sen liimaamisen jälkeen. Sitten siihen yht'äkkiä tottui ja oli kuin se olisi ollut aina siinä. Tämä lienee yksilöllistä, kuten myös se, miten kauan nuo tipit kynsillä pysyvät. Ensimmäinen kaikin tavoin pieleen mennyt harjoitelmani pysyi kynnellä reilun viikon, toisen laitoin melkein päivälleen viikko ensimmäisen jälkeen ja nyt seurataan tilannetta. Virheistä on opittu, tippisauma ei ole enää ollenkaan niin näkyvä, se näkyy vähän, mutta ei enää häiritsevästi. Kolmannen tipin osaan varmaan jo laittaa niin, ettei sauma näy lainkaan. Tipin kokokin on nyt oikea ja lopputulos luonnollisempi.
Toisen tipin jouduin laittamaan, koska geelauskaan ei pysy tyhjän päällä. Vasen peukalonkynteni oli niin pahasti sälöillä ja liuskoittunut, että lohkesi ja vääntyi kipeästi geelauksesta huolimatta ja siksi askartelin sitä suojaamaan tipin. Ensimmäisen tipin irrottua totesin, että viikkokin tekee ihmeitä, tipin alla ollut kynsi oli kasvanut hyvin, eikä ole ainakaan vielä osoittanut merkkejä lohkeamisesta. Sauman kohdalla jälki ei ole kovin kaunista, sillä en halunnut ohentaa omaa kynttäni enkä saanut viilattua saumakohdan geelausta ihan tasaiseksi tipin irrottua - jälleen kerran onneksi ei ole kuvia!
Ja sitten se viimeinen virheeni, jossa summautuvat kaikki edelliset. Vetäisin nimittäin juhlia varten kuivuneen geelauksen päälle punaisen lakan. Viikon päästä tipin irrottua ajattelin, että vaihdan ranskalaiseen manikyyriin ja aloitin työn tuosta kynnestä, josta tippi irtosi. Koska en saanut lohkeamareunaa siistittyä niin kauniiksi kuin olisin halunnut, aloin - onneksi - epäröidä. Poistin värilakan kahdesta muustakin kynnestä ja tein inhan huomion. Toisen geelaus oli ihan siisti ja siinä olisi voinut käyttää ranskalaista, mutta toisen pinta oli krakkeloitunut/halkeillut ja punainen väri päässyt halkeamista geelin sisään. Eli saadakseni siistin ranskalaisen maniykkrin minun olisi pitänyt viilata geelaus pois ja tehdä uusi. Se oli työ, johon en halunnut ryhtyä, joten pitäydyin pysymään punakyntisenä siihen asti kunnes värjäytynyt geeli kasvaa pois kynsiltä (siis 4-6 viikkoa).
Kun tarkastelin kaikki muutkin kynnet (ilman lakan poistoa), oli tulos fifty-fifty. Puolet oli onnistuneita, toisessa puolessa tipin irtoamisen ja muiden virheiden aiheuttaman jäljet näkyvät, kun tarkasti osaa katsoa. Ja nuo virheet peittyvät paremmin värilliseen lakaan kuin värittömään eli vielä yksi hyvä syy pysyä punakyntisenä. Sen olen jo ehtinyt huomaamaan, että lakka pysyy huomattavasti paremmin geelatuilla kynsillä ja ne kestävät ihan oikeasti huomattavasti paremmin kuin normaalit kynnet ilman geelausta. Jatkamme siis harjoituksia...kyllä se siitä vielä joskus!
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Kuvattomia kynsiä
Valitettavasti on jäänyt kuvien ottaminen erilaisista kokeiluistani vallan väliin eli en voi kuin tarjota suu sanallista esittelyä viimeaikaisista projekteistani.
Ensinnäkin nuo neliöt kestivät kynnellä kuusi (6, KUUSI) kuukautta ja irtosivat tai tarkemmin sanoen tulivat irrotetuiksi kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Ihan kohtuullisen saavutus.
Seuraavaksi kokeilin sormiin viininpunaisella hilelakalla tehtyä ranskalaista manikyyriä ja olin ylen tyytyväinen. Minusta se oli vähän pidempiin kynsiin todella kaunis. Kynsien pohjalakkana oli hennonvaalean punainen Anytimen base coat, joka vaalentaa kynnen luonnollista sävyä asteen verran. Kärjet lakkasin sitten 2-way nail art- lakan sivellin osalla manikyyritarroja apuna käyttäen ja värinä tosiaan tuo punakimalteinen tummanpunainen. Valitettavasti töissä ei voinut moisia pitää eli oli pakko poistaa aarteet ennen kuin ehdin edes kuvata niitä.
Sitten testailtiin kynsienkoristelulakkaa koristelutarkoitukseen. Vaalean persikanväriselle helmiäishohtoiselle pohjalle vedin turkoosilla kimallelakalla sivellin päällä kolme samasta pisteestä lähtevää kaarta ja siihen yhtymäkohtaan upotin vielä kirkkaan kristallin. Kivan näköiset olivat nämäkin. Kuvan lupaan piirtää myöhemmin.
Odottelen jännittyneenä tuliaisia maailmalta ja esittelen niitä sitten tarkemmin, johka saan ne haltuuni.
Ensinnäkin nuo neliöt kestivät kynnellä kuusi (6, KUUSI) kuukautta ja irtosivat tai tarkemmin sanoen tulivat irrotetuiksi kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Ihan kohtuullisen saavutus.
Seuraavaksi kokeilin sormiin viininpunaisella hilelakalla tehtyä ranskalaista manikyyriä ja olin ylen tyytyväinen. Minusta se oli vähän pidempiin kynsiin todella kaunis. Kynsien pohjalakkana oli hennonvaalean punainen Anytimen base coat, joka vaalentaa kynnen luonnollista sävyä asteen verran. Kärjet lakkasin sitten 2-way nail art- lakan sivellin osalla manikyyritarroja apuna käyttäen ja värinä tosiaan tuo punakimalteinen tummanpunainen. Valitettavasti töissä ei voinut moisia pitää eli oli pakko poistaa aarteet ennen kuin ehdin edes kuvata niitä.
Sitten testailtiin kynsienkoristelulakkaa koristelutarkoitukseen. Vaalean persikanväriselle helmiäishohtoiselle pohjalle vedin turkoosilla kimallelakalla sivellin päällä kolme samasta pisteestä lähtevää kaarta ja siihen yhtymäkohtaan upotin vielä kirkkaan kristallin. Kivan näköiset olivat nämäkin. Kuvan lupaan piirtää myöhemmin.
Odottelen jännittyneenä tuliaisia maailmalta ja esittelen niitä sitten tarkemmin, johka saan ne haltuuni.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Uudet varpaat
Kaivoin varastoistani Oriflamen poltetun kanervan värisen lakan, sävynimi "burnt heather". Vanha lakka, joka on seuraava loppuun käytettävä eli tämän kesän aion keikailla punertavan ruskeissa varpaissa. Tai siis ainakin niin kauan, että keksin, mitä muuta väriä voisi käyttää.
Jätin varpaisiin edelleen ne neliönmuotoiset strassit, joita tuossa äskettäin esittelin, puhdistin vain lakan niiden ympäriltä mahdollisimman tarkkaan.
Koristeiksi valitsin siten vähän sitä sun tätä, mitä sattui jäljellä olemaan. Toisessa ukkovarpaassa on edelleen puolittainen strassirivi ja sen kaveriksi laitoin seuraavaan varpaaseen pätkän mustaa pitsiä.
Jouduin jälleen toteamaan, että musta pitsi ei toimi tummalla alustalla. Tuota pitsisuikaletta ei kuitenkaan ollut jäljellä kuin tuo pätkä, joten tulipahan sekin käytettyä loppuun.
Toiselle puolelle tein mielestäni toimivamman yhdistelmän samanlaisesta valkoisesta pitsistä. Kahteen ensimmäiseen varpaaseen lakkaa ja pitsiä, muihin vain lakkaa. Pitsit näyttävät livenä paremmilta kuin tuossa alla olevassa kuvassa, jossa keltainen valo saa ne näyttämään suttuiselta- todellisuudessa yhdistelmä on raikas, hivenen pehmennetty marianne-karkki.
Jätin varpaisiin edelleen ne neliönmuotoiset strassit, joita tuossa äskettäin esittelin, puhdistin vain lakan niiden ympäriltä mahdollisimman tarkkaan.
Koristeiksi valitsin siten vähän sitä sun tätä, mitä sattui jäljellä olemaan. Toisessa ukkovarpaassa on edelleen puolittainen strassirivi ja sen kaveriksi laitoin seuraavaan varpaaseen pätkän mustaa pitsiä.
Jouduin jälleen toteamaan, että musta pitsi ei toimi tummalla alustalla. Tuota pitsisuikaletta ei kuitenkaan ollut jäljellä kuin tuo pätkä, joten tulipahan sekin käytettyä loppuun.
Toiselle puolelle tein mielestäni toimivamman yhdistelmän samanlaisesta valkoisesta pitsistä. Kahteen ensimmäiseen varpaaseen lakkaa ja pitsiä, muihin vain lakkaa. Pitsit näyttävät livenä paremmilta kuin tuossa alla olevassa kuvassa, jossa keltainen valo saa ne näyttämään suttuiselta- todellisuudessa yhdistelmä on raikas, hivenen pehmennetty marianne-karkki.
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Tarraa kerrakseen
Sormet ovat edelleen "vaiheessa" nimittäin kynsien kasvatuksen suhteen. Erinnäisistä työseikoista johtuen myös suursiivous on tekemättä eli ne eivät vielä ole kärsineet sen aiheuttamista vaurioista. Siivous on kuitenkin tulossa ja tuo kynsien menetyksen tullessaan, siitä ei päästä mihinkään, mutta nautitaan nyt näistä puolipitkistä kynsistä niin kauan kuin ne vielä ovat edes jotenkin kuosissaan.
Lakkana Yves Rocherin helmiäispersikkaa 3ml pikkupullosta, en muista sävyn nimeä, enkä ole varma, onko tätä enää saatavillakaan (tyypillisesti kun käytin lakkahankinnoissani aina jotain poisto/pullon mallinmuutos tms. tarjouksia).
Aavevalo johtuu siitä, että kuvia otettiin illalla ja normaali hehkulampun valo ei riittänyt, joten sitä tehostettiin taskulampusta saatavalla lisävalolla, joka aiheuttaa kuviin "haamuefektin".
Innostuin nyt tarrojen liimaamisesta niin paljon, että niitä on vähän yhdellä ja toisella kynnellä.
Peukaloissa ruusuja, toisessa kaksi pinkkiä ja toisessa valkoinen ja keltainen.
Pikkurillissä pinkki ruusu ja sen kaverina samansävyinen kahden muun kukan yhdistelmä. Kynsi näyttää melko täydeltä, mutta kun lakan ja tarrojen värit ovat niin vaaleat, niin se ei ole silti liian ahdetun näköinen.
Etusormessa tuli taas vahingon kautta kokeiltua jotain uutta, jota voi hyödyntää jatkossakin. Sottasin nimittäin vahingossa vaalean lakan päälle tumman läiskän ja se täytyi peittää. Vaalean lilan sävyinen kukka näyttää ihan erilaiselta tummalla kuin vaalealla pohjalla.
Tässäpä näitä tällä kertaa, katsotaa innostunko vielä liimaamaan lisää näitä jonnekin päin.
Lakkana Yves Rocherin helmiäispersikkaa 3ml pikkupullosta, en muista sävyn nimeä, enkä ole varma, onko tätä enää saatavillakaan (tyypillisesti kun käytin lakkahankinnoissani aina jotain poisto/pullon mallinmuutos tms. tarjouksia).
Aavevalo johtuu siitä, että kuvia otettiin illalla ja normaali hehkulampun valo ei riittänyt, joten sitä tehostettiin taskulampusta saatavalla lisävalolla, joka aiheuttaa kuviin "haamuefektin".
Innostuin nyt tarrojen liimaamisesta niin paljon, että niitä on vähän yhdellä ja toisella kynnellä.
Peukaloissa ruusuja, toisessa kaksi pinkkiä ja toisessa valkoinen ja keltainen.
Pikkurillissä pinkki ruusu ja sen kaverina samansävyinen kahden muun kukan yhdistelmä. Kynsi näyttää melko täydeltä, mutta kun lakan ja tarrojen värit ovat niin vaaleat, niin se ei ole silti liian ahdetun näköinen.
Etusormessa tuli taas vahingon kautta kokeiltua jotain uutta, jota voi hyödyntää jatkossakin. Sottasin nimittäin vahingossa vaalean lakan päälle tumman läiskän ja se täytyi peittää. Vaalean lilan sävyinen kukka näyttää ihan erilaiselta tummalla kuin vaalealla pohjalla.
Tässäpä näitä tällä kertaa, katsotaa innostunko vielä liimaamaan lisää näitä jonnekin päin.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
ne kestää, kestää ja kestää
Oikein laitettuina kynsitimantit kestävät lähes isältä pojalle.
Ohessa erittäin "siisti" ja "huolellinen" kuva ukkovarpaastani. Syynä siihen, miksi lakka on lohkeillut, kulahtanut ja peittää vain osan kynnestä, on se, että kyseisen lakan viimeiset tipat puristettiin näiden kynsien lakkaamiseen. Lakkapintaa ei siis voinut korjata, kun vastaavaa sävyä ei ollut. Lakan poistoon en halunnut ryhtyä, koska se olisi vahingoittanut testaustani.
Tein nämä kynnet uudenvuoden päivänä siis 1.1.2009. Kiinnitin ukkovarpaaseen riviin vaaleanpunaisia neliönmuotoisa strasseja kohtuullisen lähelle kynnen kasvukohtaa - ehkäpä suhteella 2/3 tai 3/4. Tarkoittaen sitä, että noin 2/3 tai 3/4 kynnestä oli strassirivin "yläpuolella" eli kynnelle jäi kasvunvaraa ennen kuin strassit saavuttivat reunan.
Kuvat on otettu 12.4. eli timantit ovat olleet kynnellä yli 3kk ja pysyvät edelleen ihan hyvin. Nuo puuttuvat rapsuttelin puolivahingossa irti, kun testasin, miten herkästi lähtevät tässä kohtaa. Ensimmäinen oli jonkin verran löystynyt ja lähti suhteellisen helposti, mutta toisen kanssa joutuikin tekemään töitä.
Seuraavaksi katson, onnistuuko uusintalakkaus loppuja strasseja irroittamatta, mutta vanhat lakat ja strassi jämät poistaen.
Ohessa erittäin "siisti" ja "huolellinen" kuva ukkovarpaastani. Syynä siihen, miksi lakka on lohkeillut, kulahtanut ja peittää vain osan kynnestä, on se, että kyseisen lakan viimeiset tipat puristettiin näiden kynsien lakkaamiseen. Lakkapintaa ei siis voinut korjata, kun vastaavaa sävyä ei ollut. Lakan poistoon en halunnut ryhtyä, koska se olisi vahingoittanut testaustani.
Tein nämä kynnet uudenvuoden päivänä siis 1.1.2009. Kiinnitin ukkovarpaaseen riviin vaaleanpunaisia neliönmuotoisa strasseja kohtuullisen lähelle kynnen kasvukohtaa - ehkäpä suhteella 2/3 tai 3/4. Tarkoittaen sitä, että noin 2/3 tai 3/4 kynnestä oli strassirivin "yläpuolella" eli kynnelle jäi kasvunvaraa ennen kuin strassit saavuttivat reunan.
Kuvat on otettu 12.4. eli timantit ovat olleet kynnellä yli 3kk ja pysyvät edelleen ihan hyvin. Nuo puuttuvat rapsuttelin puolivahingossa irti, kun testasin, miten herkästi lähtevät tässä kohtaa. Ensimmäinen oli jonkin verran löystynyt ja lähti suhteellisen helposti, mutta toisen kanssa joutuikin tekemään töitä.
Seuraavaksi katson, onnistuuko uusintalakkaus loppuja strasseja irroittamatta, mutta vanhat lakat ja strassi jämät poistaen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)